10.2.2010 Suomalainen vihajärjestö
En voi väittää kykeneväni lisäämään enää mitään niihin ansiokkaisiin verkkojulkaisuihin, jotka analysoivat pakkoruotsin asemaa Suomessa, mutta voin ehkä pohtia Suomen kielipoliittista tilannetta.
Käytännössä tilanne on se, että kaikki suomenkieliset pakotetaan opettelemaan Ruotsin kieltä. Mikäli kykyä tai tahtoa Ruotsin kielen oppimiseen ei löydy, ei nuori voi saada edes peruskoulun päästötodistusta, eikä voi saada taipumustaan vastaavaa ammattikoulutusta. Sama koskee huippulahjakkuuksia, joista ehkä tulisi alallaan tulevia nobelisteja tai huippututkijoita. Yksityistä pakkoruotsitonta vaihtoehtoa ei heille Suomessa ole. Lahjakkuudet sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle pakkoruotsijärjestelmän johdosta.
Samaan aikaan ruotsinkieliset voivat vapaasti valita haluavatko opiskella "pakollista" Suomen kieltä vai ei. Mikäli Suomen kielen opiskeluun ei riitä kiinnostusta, voivat ruotsinkieliset suomalaiset vapaasti siirtyä Ruotsiin tai Ahvenanmaalle, jossa pakollista suomenkielenopetusta ei ole. Suomenkielisille vastaavaa mahdollisuutta suomenkieliseen opiskeluun ei ole.
Kielisortojärjestelmää ylläpitää Ruotsalainen Kansanpuolue, joka vaaleissa nauttii suomenruotsalaisten n. 99,9 % kannatusta politiikastaan riippumatta. Tämän seurauksena RKP on vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen aina hallituksessa, samalla kun muut puolueet hallituksissa vaihtuvat, sillä RKP voi liittoutua minkä tahansa muun puolueen kanssa ilman että se vaikuttaisi RKP:n kannatukseen. Ainoa ehto RKP:lle hallituksessa on ruotsinkielisten "kielioikeuksien" eli suomenkielisten kielisorron ylläpitäminen.
Miksi sitten RKP:n tärkein tavoite on suomalaisten kielisorron ylläpitäminen? Äkkiseltään voisi kuvitella, että vapaaehtoinen ruotsinkielenopetus tehostaisi Ruotsin kielen oppimista, kun resursseja ei tarvitsisi tuhlata kyseisestä kielestä kiinnostumattomien pakko-opetukseen. Muuta selitystä ei liene kuin sokea rasistinen suomalaisviha. RKP tahtoo sysätä suomenkielisiä nuoria yhteiskunnan ulkopuolelle, ja ylläpitää ruotsinkielisten kiintiöitä ja erioikeuksia.
Vapaassa yhteiskunnassa puolueella toki on oikeus harjoittaa rasistista politiikkaa, mutta RKP:n on syytä valmistautua siihen, että heidän vihapolitiikkaansa vastataan jossain vaiheessa samalla mitalla. Pakkoruotsilla opetetaan yhä uudet suomalaissukupolvet vihaamaan kaikkea ruotsalaista.
Mikäli RKP kykenee 5% kannatuksellaan harjoittamaan vihapolitiikkaansa, ei tarvita kuin 5% kannatus puolueelle, joka ehdottomasti ajaa suomalaisten etua, niin puntit ovat tasan. Perinteiset suuret omaa etuaan ajavat korruptiopuolueet jotuvat valinnan eteen. Ryhtyvätkö yhteistyöhön 95% etua ajavan suomalaisen puolueen kanssa, vai 5% vähemmistön etuoikeuksia ajavan ruotsinkielisen vihajärjestön kanssa. Valinta voi olla vaikea, mutta suomalaisten etua ajavan puolueen kannatuksen noustessa vaikkapa 10%:iin pitäisi valinna olla selvä.
Kun suomalaiset heräävät eduskuntavaaleissa äänestämään suomalaisten oikeuksia ja hyvinvointia ajavaa puoluetta saattaa käydä niinkin, että suomenruotsalaiset vuorostaan joutuvat opettelemaan Suomen kieltä, ja suomenkieliset itse saavat päättää mitä kieltä opiskelevat. Tämäkin tilanne tietenkin tarjoaisi ruotsinkielisille valinnanvapauden, jonka he nykyään suomenkielisiltä eväävät, sillä Ruotsissa ei tässäkään tilanteessa olisi pakkosuomea.
Kannattaa myös huomioida, että Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut estämään demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisten järjestöjen toiminnan. Helsingin Yliopisto on hyväksynyt Mika Illman -nimisen suomenruotsalaisen stalinistin väitöskirjan, jossa hän kumoaa suomalaisten sananvapauden alkeellistakaan kritiikkiä kestämättömin verbaalisin argumentein. Tämä osoittaa, että Helsingin Yliopisto on ihmisoikeuksien vastainen vihajärjestö, jonka toiminta on lakkautettava Suomen kansainvälisiin sitoumuksiin perustuen.
Joka tapauksessa Ruotsin kielen opetus Suomessa tuli lakkauttaa kannattamattomana.
