Ilmastonmuutoksesta

Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähestyessä vaaditaan jälleen uusia kansainvälisiä päätöksiä ns. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Teorian mukaan ihmisen harjoittaman fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt toimivat ns. kasvihuonekaasuna, ja lämmittävät Maan ilmastoa. Muutoksen torjumiseksi pitäisi kyseisenlaista teollista toimintaa rajoittaa esim. päästöveroin ja päästökiintiöin.

Ilmasto on lämminnyt ja kylmentynyt kautta aikain ihan ilman ihmisen teollista toimintaa. Nykykäsityksen mukaan syvin jääkausi koettiin 630 – 850 miljoonaa vuotta sitten, jolloin pohjoiset ja eteläiset mannerjäät kohtasivat toisensa Päiväntasaajalla. Jääkausien välillä on ollut kokonaan jäätiköttömiä aikakausia. Elämme nykyäänkin jääkautta, koska napajäätiköitä on nykyään olemassa.

Nykyinen jääkausi alkoi n. 20 miljoonaa vuotta sitten, ja siitä lähtien on koettu n. 40000 – 100000 vuoden jaksoissa glasiaalisia kausia eli jäähuippuja ja näiden välissä lämpiä jääminimejä eli interglasiaalisia kausia. Yleisesti jääkaudesta puhuttaessa tarkoitetaan viimeisintä glasiaalia, jonka huippu oli n. 20000 vuotta sitten, ja joka päättyi n. 11000 vuotta sitten.

Olemme siis eläneet interglasiaalikautta n. 11000 vuotta. Interglasiaalikaudet kestävät n. 12000 vuotta. Raju ilmaston kylmeneminen on siis mahdollinen lähivuosisatoina. Edellinen interglasiaali tosin kesti 28000 vuotta. Tarkkoja ennusteita ei siis voida tehdä keskimääräisten syklien pituuden mukaan.

Uusi glasiaalikausi käytännössä tuhoaisi Suomen. Ilmaston lämpeneminen sen sijaan olisi Suomelle merkittävä etu, kun kasvukauden pidentyisivät, viljely mahdollistuisi pohjoisempana ja lumi ja lämmityskulut vähenisivät.

Joka tapauksessa viime vuosisatojen muutokset lämpötiloissa ovat täysin luonnollisen vaihtelun rajoissa. Teollisena aikakautena lämpötilat ovat sekä kylmenneet, että lämmenneet. Jo tämän perusteella huoli ihmisen aiheuttamasta lämpenemisestä vaikuttaa liioitellulta, sillä sama muutos tapahtuisi aivan ilman ihmistäkin jossain vaiheessa. Joka tapauksessa seuraava glasiaali on jossain vaiheessa tulossa, ja on vain parempi, jos sitä vastaan pystyttäisiin taistelemaan ihmisen toimin ilmastoa lämmittämällä.

Pitkällä aikavälillä myös Auringon säteily voimistuu, ja jossain vaiheessa napajäätiköt sulavat kokonaan. Seurauksena ihminen saisi käyttöönsä kokonaan uuden mantereen – Antarktiksen, joka tarjoaa kokonaan hyödyntämättömät luonnonvarat. Rikastuttava vaikutus olisi ilmiömäinen. Vanhaa loppuunkäytettyä maata jäisi jonkin verran nousevan vedenpinnan alle, mutta Antarktis enemmän kuin korvaisi sen.

Ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on kyseenalainen, mutta mikäli se on mahdollista, tulisi mahdollisuus hyödyntää glasiaalin torjumiseksi, tai jopa Antarktiksen sulamisen aikaistamiseksi. Ilmastonkokouksen tulisi siis pikemminkin asettaa hiilidioksidipäästöille tavoiteminimitasot, eikä maksimitasoja.

Ilmastonmuutospropagandistit myöskin luovat hiilidioksidista kuvaa jonkinlaisena myrkkynä ja jätteenä. Kaikki elämä perustuu ilman hiilidioksidiin, sillä ravintoketju saa alkunsa kasvien yhteyttämisestä, jossa kasvit tuottavat sokeria ja happea hiilidioksidista, vedestä ja valosta. Suuremmat hiilidioksidimäärät edistävät kasvien kasvamista, ja näin syntyy myös enemmän eläinten tarvitsemaa happea ja kasviravintoa.

Osa hiilidioksidista kuitenkin poistuu maaperään luonnon ravintokierrosta fossiloitumisen kautta. Pitkällä aikavälillä seuraukset elämälle ja ilmastolle olisivat katastrofaaliset. On arveltu, että aiemmin Mars on ollut Maapallon kaltainen, mutta on menettänyt hiilidioksidinsa maaperään sitoutumisen kautta. Maassa maaperästä palautuu hiilidioksidia ilmakehään tulivuorenpurkausten kautta. Mikäli vulkaaninen toiminta hiipuu, on ihmisellä tulevaisuudessa entistä suurempi haaste hiilidioksidipäästöjen lisäämiseksi. Muuten Maalla on edessä Marsin kaltainen tulevaisuus.