Sellon joukkomurhasta

Albaanimuslimi Ibrahim Shkupolli on murhannut neljä ihmistä kauppakeskuksessa Espoossa, ja viidennen uhrin espoolaisessa asunnossa. Kyseinen muslimiterroristi on ilmeisesti löytynyt kuolleena. SPR antaa kriisiapua tapauksesta järkyttyneille.

SPR:n osalta voisi aivan ilman jälkiviisastelua todeta, että tapauksen uhreja, sekä tapauksesta järkyttyneitä SPR olisi auttanut paljon paremmin lopettamalla jo aikoja sitten tämänkaltaisten maahanmuuttajien rekrytoimisen Suomeen pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi. Muslimimaahanmuuttajien alttius erilaisiin väkivaltarikoksiin on ollut jo pitkään tiedossa, ja kuitenkin näitä rikostilastojen komistuksia edelleen suorastaan houkutellaan Suomeen kulttuuria rikastuttamaan.

Väkivaltaisia muslimirikollisia ei olisi alun perinkään pitänyt päästää Suomeen. Jatkettua typeryyttä on, että Ibrahimia ja muita kulttuurin rikastuttajia ei olla karkotettu Suomesta edes pitkän rikosrekisterin hankkimisen jälkeen. Ibrahimin kontolla oli jo ennestään väkivalta- ja ampuma-aserikoksia, ja silti hän sai jatkaa oleskeluaan Suomessa. Astrid Thors ja koko hallitus on vastuuttoman ulkomaalaispolitiikkansa kautta vastuussa tapahtuneesta tragedista.

Keskustelupalstoilla törmää tämänkin tapauksen kohdalla selittelyyn, jonka mukaan kouluampujat olivat suomalaisia, joten suomalaiset ovat ihan yhtä lailla massamurhaajia kuin ulkomaalaisetkin. Suomalaisten joukossa on väkivaltarikollisia, jotka ovat ja joiden tuleekin olla suomalaisten ongelma. Albanialaisten väkivaltarikollisten tulisi olla albaanien ongelma – ei suomalaisten.

Odotettavissa on, että ideologisista syistä aselakien tiukennuksia ajavat poliittiset tahot ottavat jälleen kerran tapahtuneen tragedian poliittiseksi keppihevosekseen ja älyllisesti epärehellisen propagandansa välineeksi. Tyrannien tavoitteena on aina riisua kansa aseista. Lähipäivinä tullaan esittämään yhä uusia rajoituksia, joilla lainkuuliaisten kansalaisten asehankintoja tullaan rajoittamaan.

Järjellisesti ajatellen Suomessakin tapahtuneiden joukkomurhien uhriluvut olisivat todennäköisesti jääneet paljon pienemmiksi, mikäli meilläkin olisi Amerikan tapaan lainkuuliaisille kansalaisille yleinen aseenkanto-oikeus, ja aseiden kantajilla halukkuus käyttää aseitaan lähimmäistensä puolustamiseksi. Amerikassakin suurimmat joukkomurhat tapahtuvat siellä, missä aseiden kantaminen on kielletty. Suomessa ja muuallakin Euroopassa politiikan tavoitteena näyttää olevan se, että lainkuuliaiset kansalaiset riisutaan aseista, ja aseita on vain rikollisilla. Yleisen turvallisuuden kannalta politiikan tulisi olla päinvastainen. Lainkuuliaisten kansalaisten aseistautumista ja aseenkantoa tulisi edistää ja kannustaa, ja väkivaltarikollisten hallussa olevien aseiden määrä tulisi pyrkiä minimoimaan.

Kun Iso-Britanniassa käsiaseet kiellettiin lähes kokonaan siviileiltä, lähti ampuma-aserikollisuus räjähdysmäiseen kasvuun. Samanlainen ilmiö on tapahtunut USA:ssa kaupungeissa, joissa käsiaseet on kokonaan kielletty. Kun taasen eräät kaupungit USA:ssa ovat määränneet aseistautumisen pakolliseksi, on rikollisuus romahtanut, ja moni rikostyyppi lakannut kokonaan.

Monenko suomalaisen hengen ja tuhotun elämän olemme valmiit maksamaan monikulttuurisuudesta? Kolmannen maailman maahanmuuton taloudellinen hinta yksin on hirvittävä yhä velkaantuvalle Suomelle. Inhimillisen kärsimyksen hinta on mittaamaton. Poliitikoillemme nämä hinnat ovat yhdentekeviä, sillä heidän ei tarvitse kokea monikulttuurisuutta jokapäiväisessä elämässään, ja palkoistaankin he käytännössä päättävät itse. Veronmaksaja maksaa vaalimainokset, ja kansa äänestää mainosten mukaan. Ehkä äänestäjien olisi jo aika uskaltaa ajatella itse miten äänensä käyttää.